Olen sanonut sen kerran jos toisenkin ja nyt toistan jo itseäni - olen piirtänyt aina. Tai ainakin niin kauan kuin muistan. (Ja kyllä tämä tarkoittaa vuosikymmeniä...)
Voisi helposti ajatella, ettei näiden vuosikymmenten jälkeen ole enää mitään opittavaa. Mutta tämä luulo ei voisi paljon kauemmas totuudesta osua. Irtiotto opetustyöstä ja koulunpenkille palaaminen ovat tehneet tilaa ja antaneet mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä uuteen suuntaan uudella tavalla.
Tämän postauksen yläkuva ei olisi ollut mahdollinen 1,5 vuotta sitten. Niinkuin ei sekään, että käyn keskustelua ihailemani kuvittajan kanssa. Noin vain rennosti keskellä keskiviikkoa, omasta aloitteestani ja opin.
Elämä on seikkailu. Ihana seikkailu. Mutta vain jos sille antaa mahdollisuuden.
Uuden kuvan tekemisen prosessissa siis tässä. Lähtökohtana oli tuo jo aikaa sitten piirtämäni kuva ketusta unillaan jänis kainalossa. Sen jälkeen sen piirsin vektoreilla illussa ja vain harmaan sävyin. Lopulta se päätyi sitten photoshoppiin, jossa sai värit.
Mitä ajattelet.. Katoaako kuvasta mun tyyli vai onko se yhäti tunnistettavaa "anu-riikkaa"?
P.s.Käykää hakemassa omppuposket ulkoa, siellä oli ensimmäiset syysviileät tänään <3
Comments