Opintoni Ikaalisten käsi- ja taideteollisessa oppilaitoksessa ovat loppusuoralla. Mikä on ihanan kamalaa. Ihanaa, koska odotan innolla mitä tulevaisuus graafisen suunnittelun alalla ja erityisesti kuvitusten suhteen tuo tullessaan. Kamalaa, koska olen nauttinut opiskelusta valtavasti. Kaikki on ollut kohdillaan: opetus on vastannut odotuksiani (ja enemmänkin), opiskeluryhmä, johon olen saanut kuulua on ollut upea (huippu tyyppejä, jotka puhaltavat yhteen hiileen), vapaus, valmisruoka ja niin edelleen loputtomiin.
Nyt olen siis päässyt uppoutumaan kuvitukseen. Teen parhaillaan omassa mittakaavassani isoa lastenkirja kuvitusta, johon tulee kymmeniä kuvia. (Kirjaksi tämä tulee elokuussa 2021!) Tarina on mukaansatempaava, inspiroiva ja hauska. Nautin työstäessäni hahmoja ja visuaalisuutta kirjailijan luomaan maailmaan. Kun tätä olen tehnyt vaaditut tunnit päivässä - mihin on jo rakentunut selkä rutiini, löydän itseni artjournal kirjojen sivuja suttaamasta. Sinne luon omaa, täysin pidättelemätöntä maailmaa - mitä ei kukaan eikä mikään ulkoapäin ohjaa. Lopputuloksena on väri-ilottelua, lähes abstrakteja maisemia ja hahmoja...
Ajattelen, että nämä kaksi - ohjattu, tilattu ja päämäärätietoinen visualisointi sekä täysin intuitiivinen ja vapaa väreillä, viivoilla ja muodoilla läträäminen - ovat saman asian vastakkaiset navat.
Molempia tarvitaan.
Koska kuvitus on "hys hys"-hommia julkaisuunsa asti, tähän kuvat artjournalin aukeamilta.
