"Kasvun ihme tiivistyy todeksi, kun käärmeen nahka irtoaa" Savon Sanomat otsikoi kesällä 2009.
Reetta Mikkola kirjoittaa artikkelissa seuraavasti:
"Kasvu on pieniä asioita joka päivä, viikko ja kuukausi.
Kasvu on ehkä konkreettisimmillaan sitä, että pienestä tulee vähän suurempi.
Käärmeiden maailmassa muutos on silmin nähtävä.
Kun edellinen nahka käy pieneksi, sen alle kasvaa uusi ja vanha joutaa terraarion nurkkaan.
Kaikki matelijat vaihtavat nahkaansa kasvun myötä.
Käärmeiden kohdalla nahanluonti on helpommin huomattavissa, koska ne luovat nahkansa kokonaisena.
Tämä tapahtuu keskimäärin kerran kuussa, tosin aikaväli vaihtelee aina parista viikosta muutamaan kuukauteen.
Kun nahanluonnin aika lähestyy, käärme alkaa pikkuhiljaa muuttua harmahtavaksi ja sen silmät sumentuvat. Käärmeen värit himmenevät. Tässä vaiheessa käärmeen näkö on huono, ja se saattaa olla äreä - niin kuin vain liian pieneen asuun pukeutuneen likinäköisen voi kuvitella olevan. Näön huonontuminen johtuu siitä, että käärmeellä ei ole silmäluomia, ja siksi se luo nahkansa myös silmän päältä.
Jonkin ajan kuluttua käärme alkaa liikuskella ja kiemurrella ja nahka alkaa irrota sen yltä.
Ensimmäisenä vanhan nahan alta ilmestyy pää, ja sitten keho päästä häntäpään suuntaan. Vanha nahka jää lopulta maahan sisäpuoli ulospäin kääntyneenä.
Käärmeen elo jatkuu normaalisti uudessa nutussa. ..."
Tämä artikkelin alku on resonoinut näinä kuukausina sisälläni vahvasti. Artikkeliin Mikkola on kirjoittanut jotakin omakohtaiseksi kokemaani. Sen enempää nahanluonnin vaiheeseen kantaaottamatta - se selvinnee vain elämällä - koen alkaneeni "liikuskella ja kiemurrella".
Kuvituksena tähän blogin avaavaan postaukseen, ja aiheeseen vahvasti liittyen, kameleontti, jonka piirsin syksyllä 2019 Ikaalisten käsi - ja taideteollisen oppilaitoksen lokakuun tunneilla. Tutustuin Photoshop-sovellukseen ja hyrräsin innosta. Tehtävänanto taisi olla oma mytologinen voimahahmo. Kuvaan pyydettiin liittämään itselle merkityksellistä symboliikkaa. Kuvat käytiin läpi palautekeskustelussa, jossa jokainen avasi oman kuvansa sisältöä. Itkuitta siinä en selvinnyt. Opettajani Aarnion Petri sanoi tuolloin viisaasti, ettei vanha nahka irtoa ennenkuin uusi on kasvanut tilalle. Sillä matkalla siis ollaan - tervetuloa mukaan.
P.s.Savon Sanomien artikkelin voit lukea kokonaisuudessaan osoitteesta https://www.savonsanomat.fi/teemat/arki/Kasvun-ihme-tiivistyy-todeksi-kun-k%C3%A4%C3%A4rmeen-nahka-irtoaa/622088